Edellisestä reissusta oli kulunut jo reilu vuosi, kun aloitimme tämän reissun suunnittelun. Kohteista jatkoon karsiutuivat Alpit ja Pohjois-Norja. Reissun lähestyessä Alppi-vaihtoehto putosi pois. Kaikilla oli muita kiireitä siten, ettei Keski-Euroopan reissun työläisiin valmisteluihin olisi ollut aikaa. Niinpä suuntana olisi Lappi ja Pohjois-Norja. Tällä kertaa matka pohjoiseen taittuisi Suomen länsipuolta ja käsivartta pitkin Norjaan. Norjassa oli tarkoitus tehdä jonkinlainen lenkki ja palata etelään itärajaa myötäillen. Listasimme etukäteen kohteita, joihin tutustuisimme matkan varrella. Liian tarkkaa reittisuunnitelmaa emme halunneet etukäteen tehdä, jotta kulkeminen olisi vapaampaa. Kohteiden listalle päätyivät ainakin Haltitunturi, Altan vanha postitie ja Aatsingin kanjoni. Lomien puitteissa olimme varanneet reissuun 9 päivää kesäkuussa 2016.
Valmistelut
Reittisuunnitelmien lisäksi valmisteluja tehtiin ruokahuollon ja ajoneuvojen suhteen. Ajoneuvojen varustelua tehtiin retken pääyhteistyökumppanin Cros4wd:n kanssa. Mikko asensi Jeeppiinsä ARB:n valmistaman markiisin telttoineen, saman valmistajan uuden kompressorin ja aivan loistavan vararenkaaseen kiinnittyvän Trasharoo -roskarepun. Osku oli rakentanut LandCruiseriinsa uuden nukkumatason tavaralokeroineen. Omaan Hiluxiini olin hankkinut eristetyn kovan lavakatteen ja rakennellut uuden tavaralokerikon lavalle. Hiluxiin laitettiin koemielessä alle edellistä pienemmät renkaat. Hankimme Oskun kanssa myös 40-litraiset kompressorijääkaapit autoihimme. Autojääkaapit mahdollistavat hienosti tuoreiden elintarvikkeiden riittävyyden pitkälläkin reissulla. Pientä jännitysmomenttia aiheuttivat juuri ennen reissua Mikon Jeepissä ilmenneet mystiset vaihdelaatikko-ongelmat, jotka olisivat voineet estää ajamisen. Onneksi laatikko tuli kuntoon ajoissa ja matkaan päästiin kaikilla kolmella autolla.
Päivä 1
Lahti – Tuuri
Suunnittelimme ajavamme ensimmäisenä päivänä suoraan niin pohjoiseen kuin ehtisimme ajatuksena päästä ainakin Tornion korkeudelle. Sovimme tapaavamme Lahdessa aamulla ja jatkavamme pikaisten ostosten jälkeen matkaa yhdessä siitä eteenpäin. Päivä oli valjennut puolipilvisenä ja painostava ilma ennakoi tulevaa sadetta. Yöunet olivat jääneet kaikilla todella vähiin. Kierrellessämme puolilta päivin Lahden Kärkkäisellä hieman unisina päätimme syödä lounaan ja ajaa tutustumaan Tuurin kyläkauppaan. Näin välttyisimme väsyneenä ajamiselta iltamyöhällä. Matka Tuuriin sujui hitaasti mutta varmasti. Matkantekoa leimasi tokkurainen ilmapiiri ja normaali jutustelu radiopuhelimilla loisti poissaolollaan. Matkan varrelta mieleen jäi hienolla paikalla sijainnut kahvila Kaivannon Keidas Kangasalalla ja siellä nautitut uunituoreet leivonnaiset kahveineen. Kahvit tulivat tarpeeseen ja matka jatkui hieman pirteämmissä tunnelmissa.
Tuuriin saavuttuamme kaupan ympäristö oli ruuhkainen, mutta onnistuimme löytämään autoille parkkipaikat kuuluisan hevosenkenkäpatsaan tuntumasta. Ruokakauppaa etsiessämme päädyimme kiertämään myös tavaratalon puolen kyläkaupasta. Ilmeisesti kaupan ympäristössä järjestetään kesäkaudella lähes päivittäin jonkinlaisia tapahtumia, jotka vetävät ihmisiä alueelle. Päätimme ottaa kokemuksesta kaiken irti ja majoittua autoissa kyläkaupan omalla Onnela -leirintäalueella. Automme eivät ole varsinaisesti matkailuautoja, joten emme tarvinneet sähkönsyötöllä varustettua paikkaa. Päätimmekin ottaa autoille telttapaikat leirintäalueen nurmelta. Tämä osoittautui järkeväksi vaihtoehdoksi. Pääsimme hieman erilleen alueen muusta toiminnasta ja saimme autot suosimaamme siilimuodostelmaan yöksi. Kyläkauppa ja leirintäalueen karavaanarimeininki oli ylittänyt kaikki odotuksemme. Kokkailimme leirissämme vielä päivällistä ja suunnittelimme seuraavaa päivää ennen yöpuulle vetäytymistä. Matka oli alkanut melkoisella ostoskeskusten kiertämisellä.
Päivä 2
Tuuri – Lapua – Kalajoki – Pello
Heräsimme Onnelassa aurinkoiseen aamuun. Käytimme hyväksi leirintäalueen palveluita täyttämällä autojen vesikanisterit piripintaan ja käymällä saunassa. Runsaan aamiaisen jälkeen päätimme lähteä tien päälle. Hyvin nukutun yön jälkeen olisi mukava ajella hieman pidempikin päivämatka. Matkan varrella pysähdyimme lounastamaan Lapualla paikallisessa pizzeriassa ja Kalajoella ihailemassa hiekkasärkkiä. Tässä vaiheessa soittolistalle olivat päätyneet vanhat kotimaiset käännösiskelmät Tapani Kansan kappaleen “Kalajoen hiekat” johdattamana. Ilma oli koko päivän ollut aurinkoinen, mutta hieman tuulinen. Kalajoen korkeudella huomasi jo pohjoisen ulottuvuuden lämpötilassa. Pysähdyimme Tornion Portissa ruokakaupassa ja tankkaamassa autot.
Seuraavaksi yöpymispaikaksi oli valikoitunut Mikon kaverin puhelimessa vihjaama Torniojoen rannalla oleva leiripaikka. Aavasaksan kohdalla päätimme käydä katsastamassa paikan hienon näköalan ja käydä tutkimassa mahdolliset geokätköt. Tässä vaiheessa kävi selväksi, että hyttyset olivat jo liikkeellä runsain verenhimoisin joukoin. Pakenimme vaivihkaa Aavasaksalta kohti suunniteltua leiripaikkaa. Pitkien etsintöjen jälkeen emme onnistuneet paikantamaan vihjattua leiripaikkaa. Myöhemmin selvisi, että kyseinen alue oli aiemmin samana vuonna suljettu leiriytyjiltä.
Majoittuminen tienvarren levähdyspaikalla alkoi olla tosiasia, sillä kellon ollessa lähellä puolta yötä olimme kaikki valmiita nukkumaan. Päätimme kuitenkin ajaa sattumanvaraisesti valittua metsätietä jonkin matkaa ja majoittua sen päässä olleen hakkuuaukean laitaan. Ilmoitettuani meneväni nukkumaan jo ennen iltapalaa Mikko ja Osku päättivät ilokseni lentää kuvauskopterilla iltapalabakkanaaliensa ohessa. Lopulta leiriin saapui kuitenkin hiljaisuus.
Päivä 3
Pello – Ylläs – Kåfjord
Herättyämme jälleen kerran hienoon auringonpaisteeseen kokkailimme pekonilla ja paistetuilla kananmunilla vahvennetun aamiaisen. Olimme suunnitelleet ajavamme päivän aikana käsivartta pitkin Guolasjärvelle, missä suunnittelimme seuraavan yön leiripaikan olevan. Seuraava päivä käytettäisiin Haltin huiputukseen, mikäli keli olisi suosiollinen. Olimme myös tiedustelleet kartalta Karesuvannosta lähtevän käsivarren pohjoisrajaa myötäilevän mielenkiintoisen tieuran, joka johtaisi parhaimmillaan lähes Kilpisjärvelle asti.
Sääennuste lupaili huonoa säätä Haltille, mutta reittiä ei tässä vaiheessa lähdetty muuttamaan siitä huolimatta. Matkan varrella poikkesimme Yllästunturin hiihtokeskukseen kokeilemaan, josko saisimme luvan ajaa kyseisen tunturin laelle. Mikko muisteli huipulle menevän jonkinlaisen huoltotien. Lyhyen tiedustelun ja parin puhelinsoiton jälkeen saimme luvan ja ajoimme Ylläksen laelle katselemaan maisemia. Tunturin huippu ei hiihtohisseineen ja radiomastoineen sinänsä ollut kovin idyllinen, mutta sieltä aukeni todella hienot näkymät joka suuntaan. Tähän Ylläs-episodiin kului melko paljon aikaa, mutta lomallahan tässä oltiin. Ennen pitkää olimme jälleen liikkeellä pohjoiseen.
Hieman Muonion jälkeen huomasimme tienposkessa rinkka selässä liftaavan hahmon. Päätimme ottaa miehen kyytiin. Saksasta liftaamaan lähtenyt Englannista kotoisin oleva Jake oli matkalla Nordkapiin. Hän pääsisi kyydissämme Kilpisjärvelle asti. Karesuvannon Rajabaarissa tankkasimme autot ja joimme kahvit. Nyt pääsisimme vihdoin pois kestopäällysteeltä. Navigoimme Oskun johdolla tieuran alkupisteeseen. Ensimmäiset kilometrit olivat pienehköä hiekkatietä, mutta kun pääsimme varsinaisen uran alkuun, oli pettymys melkoinen. Ura olikin selkeästi mönkijöille tarkoitettu polku, jonka pitkospuut eivät mitenkään kestäisi autojemme painoa. Kävimme vielä tutkimassa muutamia varteenotettavia uria, mutta niiden kaikkien osalta pääsimme samaan lopputulokseen. Pikaisen palaverin jälkeen päätimme suunnata takaisin päätielle. Ajaisimme Norjan puolelle Guolasjärvelle ja leiriytyisimme sinne.
Karesuvannon jälkeen oli alkanut sataa. Kilpisjärvellä hyvästelimme Jaken ja jatkoimme matkaa kohti Norjan rajaa. Rajan pinnassa kävimme ajamassa saksalaisten sodan aikana rakentamaa tietä pienen lenkin. Tässä vaiheessa sade oli muuttunut infernaaliseksi ja vettä tuli kuin saavista kaataen. Kilpisjärven alueen maisemat olivat todella hienoja, mutta kun pääsimme rajan yli Norjan puolelle kävi välittömästi selväksi kumpi valtio oli päätynyt voittajaksi maisemien jaossa. Norjan puolella lumihuippuiset vuoret ja niiden rinteitä kuohuvat vesiputoukset olivat kuin suoraan Taru sormusten herrasta – elokuvista. Välillä tie laskeutui pitkien alamäkien saattelemana ja välillä kiivettiin ylämäkiä. Mutkatiet kiertelivät vuonoja. Sinne tänne oli rakennettu myös matkaa nopeuttavia tunneleita.
Reissumme aikaan sattui tällä suunnalla olemaan kohtuullisen paljon tie- ja tunnelitöitä, jotka osaltaan hidastivat matkantekoa. Saavuimme Kåfjorddaleniin puolen yön jälkeen ja lähdimme nousemaan kohti Guolasjärveä. Torfossenin sillan jälkeen tie muuttuu serpenttiinimäisesti nousevaksi. Muutaman kilometrin edettyämme tätä serpenttiinitietä huomasimme suuren lumikinoksen tiellä. Tie kulki vuoren seinämää myöten ja lumi oli kasaantunut tien poikki siten, että tien reunassa oli noin puolen metrin levyinen lumeton kohta, jonka jälkeen heti pientareelta rinne laski rotkoon. Lunta oli tien myötäisesti noin sata metriä pitkä kinos. Kun aloitimme lapioimaan lunta, huomasimme sen olevan kovaksi painautunutta nuoskalunta, joka ei painunut auton renkaan alla. Lapiodessamme lunta varisi myös tien sulalle osalle. Kokeilimme ajaa Land Cruiseria hiukan eteenpäin kaivamassamme lyhyessä urassa sillä seurauksella, että auton etuosa liukui hieman sivuttain kohti rotkoa. Lyhyen riskiarvion jälkeen totesimme, ettei hommassa olisi mitään järkeä.
Guolasjärvelle olisi vielä reilusti matkaa ja vastaavia lumikinoksia voisi olla useita ennen sitä. Tässä vaiheessa kello oli kolme aamulla. Olimme lapioineet jäistä lunta vesisateessa ja olimme hiestä märkiä. Surkuhupaisissa tunnelmissa laskimme lapioita liukureina käyttäen rinnettä alas ja mietimme oliko kesäloman viettämisessä näin mitään järkeä. Halti jäisi meidän osaltamme käymättä tällä kertaa. Pettymys oli kova, vaikka olimme varautuneet etukäteen tähänkin mahdollisuuteen. Laskeuduimme takaisin Torfossenin sillan kupeessa olevalle levikkeelle ja leiriydyimme siihen kaatosateessa.
Päivä 4
Kåfjord- Alta
Sade oli lakannut yön aikana ja oli mukava saada autoista hiukan luukkuja auki ja kosteutta ulos. Positiivista oli myös huomata, ettei hyttysiä ollut näin pohjoisessa ollenkaan. Yön aikana olimme ihmetelleet joka puolelta kuuluvaa kellojen kilkatusta. Kilinä paljastui alueella vapaana laiduntavien lampaiden kaulassa olevien kellojen aiheuttamaksi. Lampaita oli yllättävän paljon ja niiden touhuja oli mukava seurailla aamukahvin lomassa.
Hoitelimme aamutoimet loppuun ja teimme päivän reittisuunnitelman. Mikon Jeepissä ilmeni vika, joka esti jakolaatikon vaihtamisen hitaalle nelivedolle. Jeep-asiantuntijoiden puhelinkonsultaation ja Mikon oman diagnoosin perusteella vika paikantui jakovaihteiston vaijerin kuoreen. Vikaa ei saattaisi korjattua ilman uutta vaijeria. Hidasta nelivetoa kuitenkaan tuskin tarvittaisiin tällä reissulla, joten päätimme ajaa Altaan ja miettiä siellä illan ohjelmaa. Ennen lähtöä päätimme ajaa vielä ylös lumikasalle ja käydä tutustumassa läheiseen hylättyyn kaivokseen ja sen viereiseen vesiputoukseen. Kaivokseen liittyi myös kohtuullisesti säilyneitä rakennusten raunioita.
Kaivosseikkailun jälkeen otimme suunnaksi Altan. Tie Altaan oli kaikin puolin upea ja olisi ollut varmasti vieläkin upeampi moottoripyörällä tai urheiluautolla. Altassa kävimme paikallisessa ruokakaupassa ja tankkasimme autojen tankit täyteen. Navigoimme itsemme vanhan postitien alkuun ja ryhdyimme kartoittamaan optimaalista leiripaikkaa. Leiriydyimme tien varteen suojaiseen kohtaan, jossa tie lähti nousemaan puuttomalle ylängölle. Leiri saatiin jälleen pystyyn puolenyön aikoihin.
Teimme tulet ja laitoimme hiiligrillin lämpiämään Torniosta hankittuja possunkylkiä varten. Tämän takia kompressorijääkaappi on aivan ehdoton seikkailuvaruste. Yhteensä 120 litraa kylmäsäilytystilaa kolmessa autossa mahdollistaa pitkänkin reissun ruokahuollon tuoreilla liha- ja maitotuotteilla. Tuuli oli melko navakkaa, joten kiinnitimme Mikon ARB-markiisiin sivuseinät, joiden suojissa oli miellyttävä valmistaa runsas grilliateria. Ruokailun lomassa seurasimme auringon käymistä alimmassa kohdassa horisontin yläpuolella ja uuden päivän alkamista ennen kuin vetäydyimme autoihin nukkumaan. Auringon paistaessa yötä päivää olin kiitollinen pimeästä majoitustilasta, jonka ikkunaton lavakate tarjosi.
Artikkeli jatkuu osassa 2.
Matkassa mukana: Cros4wd
