Skrama-veitsen loistava ergonomia ja käytännönläheinen design jättivät joksikin aikaa Varustelekan tuotevalikoimaan vastaavalla tavalla suunnitellun pienemmän veitsen mentävän raon. Kesän mittaan alkoikin kyseisen putiikin Instagram-tilillä näkyä kuvia Skrama-tyyppisellä kahvalla varustetun veitsen prototyypistä, jonka terän malli oli kuin suoraan perinteisestä kotimaisesta puukosta. Syksyllä Varusteleka julkaisi myyntiin kaksi eri versiota uudesta veitsestä: ”Terävä Jääkäripuukko 110” ja Terävä Jääkäripuukko 140”. Numero mallimerkinnän perässä viittaa terän pituuteen millimetreissä.

Mitat ja materiaalit:

• Terän pituus: 110/140 mm, leveys 26 mm, vahvuus 4 mm
• Teräkulma: 23°
• Kokonaispituus: 240/270 mm
• Teräs: Hiili-puukkoteräs 80CrV2, kovuus 59 HRC
• Kahva: Valettua kumia karhealla pinnalla
• Paino (ilman tuppea): 175/195 g

Jääkäripuukot on valmistettu sataprosenttisesti Suomessa. Terät valmistaa Laurin metalli ja tupet R. Kauppila. Molemmat yritykset sijaitsevat Kauhavalla, paikkakunnalla, jolla on pitkät perinteet Suomen puukkohistoriassa.

Saimme Varustelekalta tuoreeltaan testiin kummatkin veitset. Ensimmäistä kertaa veitsiä käsitellessä huomaa, että Skraman filosofiaa seuraten kyseessä on käyttöön tehty esine. Veitsi- ja puukkomarkkinoilla Jääkäripuukko sijoittuu jonnekin J-P Peltosen Sissipuukkojen tuntumaan ollen kuitenkin askeleen lähempänä perinteistä puukkoa. Tässä artikkelissa käytetään kuitenkin termiä veitsi puritaanisten puukkoharrastajien mielten pahoittamisen välttämiseksi.

 

Kahva

Kuminen kahva tuntuu kädessä miellyttävältä. Sissipuukkojen kahvaan verrattuna kahva on litteämpi, mikä helpottaa kantamista esimerkiksi Hill People Gearin Kit Bagin sisällä (110-malli). Kahvan litteys tuo veitsen käsittelyyn myös tiettyä tunnokkuutta, kun katsomattakin tuntee, miten päin astalo kädessä on. Kahvan sopivuus on henkilökohtaista, mutta Jääkäripuukon kahva miellyttänee enemmistöä käyttäjistä. Maltillinen sormisuoja ei häiritse vuolemista. Kahvan päässä oleva ponsi helpottaa veitsen tupesta pois ottamista ja mahdollistaa veitsellä hakatessa otteen kahvan päästä. Terän materiaali jatkuu yhtenäisenä koko kahvan läpi ja muodostaa Skramasta tutun lenkin kahvan päähän (Lanyard Loop). Lenkkiin voi kiinnittää vaikka jotain Paracord-viritelmiä rannelenkiksi.

 

Terä

Terä on malliltaan perinteinen puukon terä. Selkäpuoli jatkuu suorana aivan kärkeen saakka. Terän puolella on suora osuus maksimoitu ja kaartuminen alkaa noin viisi senttimetriä ennen kärkeä. Tämä tekee kärjestä kestävän ja helpottaa vuolemista sekä teroittamista. Terä on neljä millimetriä paksua hiiliterästä. Teräkulma on 23 astetta, minkä lisäksi terän suulle on tehty ns. murtoteroitus antamaan kestävyyttä kovempaan käyttöön. Tämä on se kohta, mikä perinteisen puukon ystäviä saattaa Jääkäripuukossa häiritä. Murtoteroitus vaikeuttaa teroittamista jonkin verran, mutta vuoluominaisuuksia se ei hieman yllättäen juurikaan huonontanut. Jääkäripuukot tekivät lastua vaivattomasti ja kestivät myös kovempaa käsittelyä hyvin. Terän selkäpuoli on jätetty reunoiltaan pyöristämättä, mikä mahdollistaa mm. kipinän raapimisen tuluspuikosta varsin iloisesti. Terän lappeita ei Jääkäripuukoissakaan ole turhaan kiillotettu.

 

Tuppi

Tuppi on tehty noin kaksi millimetriä paksusta mustasta nahasta. Toteutus on todella laadukas ja vetoaa varmasti vähän perinteisempiinkin ”Eräjormiin”. Sivusauma on vahvistettu niiteillä kummastakin päästä. Tupen kärjessä on käytetty putkiniittiä, jonka läpi saa vaikka narun. Tupen sisällä on koko terän suojaava muovinen tukeva lesta. Vedenpoistosta on huolehdittu jättämällä tuppi kärjestä hieman auki. Tupen suulle on niitattu kestävän oloinen metallinen D-lenkki, johon on niitattu kiinteästi nahkainen vyölenkki. Puukon pysyvyys tupessa on varmistettu saumapuolelle kiinnitetyllä nepparilla. Esteettisesti tämä nepparivarmistus on toteutettu todella hienosti tupen linjakkuutta rikkomatta. Käytössä jää kuitenkin kaipaamaan mm. useista Kydex-tupista tuttua yksivaiheista veitsen poistoa tupesta. Lisäksi nepparilla on taipumus aueta, jos puukko tuppineen jää sopivasti puristuksiin esimerkiksi autossa istuessa. Nepparin aukeamisesta huolimatta puukko kyllä pysyy tupessa normaalitilanteessa, vaikkakin se kolisee hieman kävellessä.

 

Testaus

Tämä artikkeli perustuu 19 päivän aikana saatuihin kokemuksiin. Testin ajalle osui yksi viisipäiväinen metsästysreissu. Muuten testit tehtiin kotinurkissa. Testaus tietysti jatkuu edelleen, mutta tavoitteena oli saada artikkeli ensikokemuksineen ulos mahdollisimman pian. Kyseessä on kuitenkin melko uusi tuote, jonka hankkimista monet lukijamme ovat varmasti pohtineet.

Päätimme altistaa pidemmän 140-mallin kovemmalle käytölle ja käyttää 110-mallia normaalimmissa askareissa. Valitsimme pidemmän veitsen rankempaan testaukseen, koska pidempiteräistä mallia todennäköisimmin käytettäisiin esimerkiksi vesurin korvikkeena. Toisaalta lyhyemmän terän voi odottaa kestävän kaiken, minkä pidempikin terä kestää. Kyseessä ei ollut varsinaisesti kidutustesti, missä veitsiä väännetään tahallaan poikki ruuvipuristimissa. 140-malli sai kuitenkin osakseen käsittelyä, joka ei missään määrin ole normaalia käyttöä. Kaikki testitilanteet pyrittiin kuitenkin pitämään jollain tavoin realistisina.

Vuoleminen ja leikkaaminen

Testit aloitettiin arkisimmilla käyttötilanteilla. Avasimme pakkauksia, valmistimme ruokaa ja teimme nuotioita. Vuoleminen on kummallakin mallilla miellyttävää kuten aiemmin jo mainittiinkin. Loiva teräkulma tekee myös erilaisten materiaalien leikkaamisesta sujuvaa. Tietysti paksu terä jonkin verran häiritsee kaikkein tarkimmissa viipaloinneissa, mutta esimerkiksi omenan kuoriminen onnistuu helposti. 140-mallilla vuoltiin myös niitä kaikkein hiekkaisimpia maapuita ja askareiden välissä se usein tökättiin maahan pystyyn odottamaan seuraavaa tehtävää.

 

Hakkaaminen

Kumpaakin veistä käytettiin vesurimaiseen hakkaamiseen. Luonnollisesti pidempiteräinen malli toimi tässä käytössä paremmin. Lyönteihin sai vielä lisävoimaa ottamalla aivan kahvan päästä kiinni siten, että vain etu- ja keskisormi olivat kahvalla ja nimetön ja pikkurilli ”tyhjän päällä”. Mikäli kahvan päähän kiinnittäisi narulenkin nimettömälle ja pikkurillille, saisi vesurimaiseen hakkaamiseen vielä enemmän tehoa. Testauksen vuoksi emme kuitenkaan muunnelleet veitsiä millään lailla. Kummallakin mallilla saimme tällä tekniikalla helposti karsittua oksat maapuista. Pidempiteräisellä sai katkottua ranteenpaksuisia puita kohtuullisen vaivattomasti. 140-mallilla hakattiin myös hiekkaisia tervaskantoja ja maanalaisia juuria. Tässä hommassa saimme aiheutettua terään pienen loven.

 

Batonointi

Molemmilla veitsillä batonoitiin eli leikattiin tai halkaistiin puuta hakkaamalla toisella puun kappaleella terän selkäpuolelle. Batonoimme eri paksuisia puita halki, poikki ja pinoon ilman ongelmia. 140-mallilla käytimme myös kiveä terän selkäpuolen hakkaamiseen. Tämä jätti pientä karheutta terän selkäpuolelle, mutta ei vaikuttanut veitsen käytettävyyteen millään tavalla.

 

Tuluspuikon raapiminen

Veitsillä raavittiin tuluspuikoista kipinöitä nuotioita sytytettäessä. Kuten aiemmin mainittiin terän selkäpuolen kulmat on jätetty pyöristämättä juuri tästä syystä. Tämä ominaisuus toimi mainiosti myös käytännössä. Terän selkäpuolen kulmia pystyy hyödyntämään monissa muissakin rapsutteluissa.

 

Jäänaskalina käyttäminen

Jääolosuhteiden ollessa heikot jäänaskalointiin testiajankohtana tyydyimme käyttämään 140-mallia apuna jyrkän joenpenkereen päälle nousemisessa. Veistä lyötiin terä edellä maahan pystyyn ja sitä apuna käyttäen kiivettiin penkan päälle. Tälläkään ei ollut vaikutusta veitsen toimivuuteen. Tämän ja muiden hiekkatestien olisi olettanut tylsyttäneen terää enemmän, mutta ainakin testaajille tuli yllätyksenä, miten hyvin veitsi pysyi terävänä väärinkäyttöön nähden.

Upottaminen veteen

Upotimme 140-mallin ilman tuppea ja tuppineen jokeen testataksemme tupen vedenpoistoa ja teräksen kosteudenkestoa. Vesi poistui tupesta hienosti kärjessä olevan reiän kautta. Jätimme läpikotaisen uittamisen jälkeen veitsen tuppeen ilman minkäänlaisia kuivaustoimenpiteitä. 24 tuntia myöhemmin veitsi poistettiin tupesta ja tutkittiin vauriot. Ruostetta oli muodostunut ainoastaan terän hiotulle alueelle muutamien millimetrien kokoisina täplinä. Hiiliterästä pidetään herkkänä ruostumaan ja siksi odotimmekin terän olevan kauttaaltaan ruosteessa, joten olimme positiivisesti yllättyneitä tuloksista. Joen hiekkapohjassa ryvettäminen sai tupen nepparin toiminnan jäykistymään huomattavasti. Vedellä huuhtelu helpotti tilannetta, mutta nepparin öljyäminen ei varmasti haittaisi. Tupen täydellinen kuivuminen kesti noin kaksi vuorokautta kuivissa olosuhteissa.

 

Astianpesukone

Vesitestin hyvistä tuloksista innostuneena päätimme tehdä testin, jota kukaan varusteistaan huolta pitävä ei ikinä tekisi hiiliteräsveitselleen. Asiaan perehtymätön saattaisi kuitenkin tällaisen hölmöyden mennä tekemään. Laitoimme 140-mallin astianpesukoneeseen. Pesuohjelmaksi valittiin 45-60 –asteinen perusohjelma. Pesuaineena käytettiin Sun Classic –pesutablettia. Käsittelyn seurauksena runsaasti ruostepilkkuja ja -viiruja oli muodostunut eri puolille terää. Sekä vesi- , että astianpesukonetestien jälkeen veistä käytettiin vuolemiseen, leikkaamiseen ja hakkaamiseen edellä kuvatuilla tavoilla, jotta huomattaisiin testien mahdolliset vaikutukset veitsen toimivuuteen. Veitsen käytettävyyteen ei astianpesukoneella ollut kuitenkaan mitään vaikutusta. Ruosteet saimme poistettua rypsiöljyllä. Terän kylkeen jäi kuitenkin mustia syöpymiä puhdistuksesta huolimatta.

 

Teroittaminen

Edellä mainittujen testien jälkeen 140-mallin terä alkoi jo tylsyä. Se kuitenkin edelleen leikkasi vaivoin eri materiaaleja ja vuoleminenkin onnistui välttävästi.

Teroittamista testasimme ”Spyderco Sharpmaker” – teroittimella. Terän palauttaminen huipputeräväksi vaati noin 15 minuutin teroitussession. Teroittaminen sujui vaivattomasti, mikä hiiliteräksen kyseessä ollen olikin odotettavaa. Teräslaadun valinnassa ja sen lämpökäsittelyssä on mielestämme onnistuttu näiden veitsien kohdalla äärimmäisen hyvin. Hyvää leikkaavuutta, terävänä pysymistä ja helppoa teroittuvuutta ei useinkaan nähdä samassa veitsessä.

Hakkaaminen puuhun

Aiemmilla testeillä oli hyvin vähän vaikutusta veitsien käytettävyyteen. Siksi päätimme vielä kokeilla 140-mallin rajoja hakkaamalla sen pystyyn paksun kaadetun puun kylkeen. Tässä näkisimme, kestääkö kahvan päässä oleva rengas hakkaamista. Hakkasimme veitsen puuhun hieman yli terän puolenvälin syvyyteen. Osa iskuista osui ainakin osittain myös kahvan peräpäähän. Veitsi irrotettiin hakkaamalla kahvaa puun suuntaisesti edestakaisin. Toistimme testin vielä pari kertaa. Kolmannella irrotuskerralla huomasimme kahvan liikkuneen noin kolme millimetriä kohti kahvan perässä olevaa rengasta. On sanomattakin selvää, että tällaista käyttöä ei voida mitenkään pitää normaalina. Mikäli veitsen hakkaaminen puuhun tulisi jossain tilanteessa eteen, olisi sen irrottaminen tehtävissä huomattavasti hienovaraisemmin kuin nyt teimme.

Päätimme irrottaa kahvan terästä kokonaan, jotta näkisimme kahvan sisällä olevan terän ruodon. Tämän tyyppisen veitsirakenteen perusperiaatteena on kuitenkin se, että kahvan tuhoutuessa ruodon ympärille saisi luonnosta kerätyistä tai mukana kuljetetuista materiaaleista tehtyä jonkinlaisen kahvan. Jääkäripuukkojen teräruodon malli mahdollistaisi edellä kuvatun tilapäiskahvan rakentamisen hyvin. Myös erilaisten custom-kahvojen askartelu onnistuisi terään helposti.

Vaikka saimme kahvan irtoamaan terästä väkivaltaa käyttäen, säilyi se täysin ehjänä. Kahvan pystyi laittamaan takaisin paikalleen ja käyttämään veistä kuten aiemminkin. Pelkästään paikalleen työntämällä kahvaan jäi pieni terän suuntainen väljyys. Kun saimme teräruodon kuvattua liimasimme kahvan takaisin paikoilleen epoksiliimalla. Liimaaminen poisti väkivalloin irrottamisesta syntyneen väljyyden ja palautti veitsen täyteen käyttökuntoon.

 

Loppupäätelmät

Kumpikin Jääkäripuukko sopii mainiosti ainoaksi työkaluksi satunnaiselle metsissä liikkujalle kuin myös aktiivisemmalle harrastajalle, joka haluaa perinteisen suomalaisen puukon käyttöominaisuudet kestävämmässä paketissa. Varsinkin lyhyempiteräisessä 110-mallissa yhdistyy kestävyys, käytettävyys ja kompakti koko juuri sopivassa suhteessa. Kun tämän kaiken yhdistää edulliseen hankintahintaan (59,99 € kirjoitushetkellä) ja kotimaisen työn tukemiseen, ei ole montaakaan syytä jättää tätä veistä hankkimatta.

Ainoa asia, mitä jäimme omalta osaltamme kaipaamaan, oli Kydex- tai vastaava tuppi, josta veitsen saa yhdellä liikkeellä käteen, ja jonka saa kiinnitettyä monipuolisemmin varusteisiin. Tämäkin asia on saamiemme tietojen mukaan korjautumassa, sillä Varustelekalla on Kydex-tuppi työn alla.

Veitset luovutti testattavaksi Varusteleka